Englannin sanat, joita on vaikea ääntää, ja miten ne korjataan

Vaikeasti äännettävät englannin sanat ja miten opit lausumaan ne

Useimmat oppijat, jotka kamppailevat englannin vaikeasti äännettävien sanojen kanssa, ovat harjoitelleet väärää asiaa vuosia. He toistavat koko sanaa yhä uudelleen toivoen, että se lopulta tulee oikein. Harvoin tulee, sillä väärin äännnetty sana on yleensä väärin täsmälleen yhdessä kohdassa: yksi tavu, yksi vokaali, yksi konsonantti.

Tässä on se epämukava osa. Kun sanot sanan väärin, et käytännössä koskaan kuule sitä. Aivosi ovat tallentaneet sanan oman ääntämyksesi kanssa. Kun puhut sen, tuottamasi ääni vastaa sitä ääntä, jota odotat, joten se tuntuu oikealta. Siksi "comfortable" voi tulla ulos muodossa "com-for-TA-ble" kymmenen vuotta, eikä puhuja huomaa sitä koskaan.

Toisen kielen ääntämisen tutkimus osoittaa samaan suuntaan. Aikuisoppijat suodattavat vieraat äänteet äidinkielensä äännejärjestelmän läpi, prosessin jota kielitieteilijät kutsuvat havainnolliseksi assimilaatioksi. Et kuule englannin "th"-äännettä uutena äänteenä, vaan kuulet sen lähimpänä asiana, joka kielessäsi jo on, yleensä "s", "t" tai "f". Sitten sanot sen, mitä kuulit.

Korjaus ei ole lisää toistoa. Se on eristäminen. Sinun on löydettävä se yksittäinen yksikkö, joka on väärin, ja työstettävä vain sitä, palautteen kanssa joka kertoo milloin se on oikein. Kokonaisen sanan toisto piilottaa virheen; eristäminen paljastaa sen.

Onko sanapaino todellinen ongelma?

Kysy äidinkieliseltä puhujalta, miksi oppija kuulostaa ulkomaalaiselta, niin hän syyttää usein yksittäisiä äänteitä. Mutta suurempi syyllinen on yleensä paino. Englanti on painotettu kieli, mikä tarkoittaa, että tietyt tavut ovat pidempiä, kovempia ja korkeammalta soivia, kun taas toiset murskautuvat. Kun paino menee väärin, äidinkieliset puhujat todella kamppailevat ymmärtääkseen sinua, vaikka jokainen äänne olisi teknisesti oikein.

Ota "photograph", "photographer" ja "photographic". Vokaalit tuskin liikkuvat, mutta paino siirtyy: PHO-to-graph, pho-TO-gra-pher, pho-to-GRA-phic. Oppija, joka painottaa kaikki kolme samalla tavalla, tuottaa sanoja, jotka kuulostavat sukua olevilta mutta vääriä. Kuulijan on nähtävä vaivaa niiden tulkitsemiseen.

Siksi sanapaino ansaitsee oman paikkansa missä tahansa vastauksessa englannin vaikeasti äännettäviin sanoihin ja niiden korjaamiseen. Ennen kuin huolehdit hankalasta vokaalista, tarkista mihin paino osuu. Monissa tapauksissa vokaali, jonka kanssa kamppailet, on hankala juuri siksi, että se on painoton, ja englannissa painottomat vokaalit luhistuvat heikoksi schwa-äänteeksi. Et äännä vokaalia väärin; annat sille liikaa painoa.

Käytännöllinen tapa: kun opit uuden sanan, merkitse painollinen tavu kirjallisesti ennen kuin sanot sen. Sano sana painollinen tavu liioiteltuna, lähes koomisen pitkänä, ja anna sen sitten asettua. Ensin paino, sitten äänteet.

Mitkä äänteet kaatavat oppijat useimmin?

Jotkin äänteet ovat vaikeita lähes kaikille, ja jotkin ovat vaikeita tietyille kieliryhmille. Englannin kaksi "th"-äännettä, soinnillinen kuten sanassa "this" ja soinniton kuten sanassa "think", ovat tunnetuimmat. Niitä ei esiinny yhdessäkään suuressa eurooppalaisessa tai aasialaisessa kielessä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, joten useimmat oppijat korvaavat ne jollakin muulla.

"R"- ja "l"-äänteiden ero tuottaa vaikeuksia monille itäaasialaisille oppijoille, kun taas "v"- ja "w"-äänteiden ero tarttuu kielten puhujiin, jotka sulauttavat ne yhteen, kuten saksaan ja useisiin intialaisiin kieliin. Vokaalit ovat pahempia kuin konsonantit. Englannissa on murteesta riippuen noin kaksitoista vokaaliäännettä, ja sanat kuten "ship" ja "sheep", "pull" ja "pool", "bad" ja "bed" eroavat yhdellä vokaalilla, jota äidinkielessäsi ei ehkä ole lainkaan.

Nämä minimaaliparit ovat nopein diagnostinen työkalu, joka on olemassa. Jos kuulet ja tuotat luotettavasti eron sanojen "ship" ja "sheep" välillä, hallitset sen vokaalin. Jos et, olet löytänyt todellisen aukon. Minimaaliparien käyttö ääntämisharjoittelussa on yksi alan tutkituimmista tekniikoista, ja se toimii, koska se pakottaa korvasi huomaamaan eron, jonka se on jättänyt huomiotta.

Huomaa kuvio jälleen: tavoitteena ei ole hallita kaikkia englannin äänteitä. Tavoitteena on löytää se kourallinen, jonka äidinkielesi on opettanut sinua jättämään huomiotta, ja harjoitella juuri niitä.

Mitä mykät kirjaimet oikeastaan tekevät?

Mykät kirjaimet ovat se englannin osa, joka näyttää ansalta mutta on itse asiassa järjestelmä. Sanoissa kuten "knight", "receipt", "island" ja "Wednesday" on kirjaimia, joita ei äännetä, ja oppijat, jotka lukevat ennen kuin kuuntelevat, sanovat ne usein ääneen. Korjaus on periaatteessa yksinkertainen: opi ääntäminen äänestä, ei kirjoitusasusta.

Mutta on yksi hienovarainen seikka, joka kannattaa tietää. Mykät kirjaimet eivät ole satunnaista koristelua. Monet niistä merkitsevät sanan historiaa tai vihjaavat, miten siihen liittyvä sana äännetään. "B" sanassa "bomb" on mykkä, mutta se palaa sanaan "bombard". "G" sanassa "sign" on mykkä, mutta kuulet sen sanassa "signature". Tämän ymmärtäminen muuttaa mykät kirjaimet esteestä vihjeeksi.

Käytännön sääntö on silti sama: kuuntele aina sana ennen kuin sitoudut sanomaan sen. Kun kohtaat lukemisessa sanan "subtle", "debt" tai "muscle", tarkista ääninäyte ennen kuin käytät sanaa puheessa. Kattava opas englannin mykkiin kirjaimiin voi säästää sinut juurruttamasta virhettä, jota on sitten hyvin vaikea purkaa, sillä sana, jonka olet sanonut väärin sata kertaa, on tallentunut väärässä muodossaan lujasti.

Miten löydät omat virheesi?

Tämä on vaihe, jonka useimmat oppijat ohittavat, koska se on epämukava. Et voi korjata sitä, mitä et kuule, etkä voi kuulla omia virheitäsi ilman palautetta oman pääsi ulkopuolelta. On kolme realistista tapaa saada tätä palautetta, eivätkä ne ole samanarvoisia.

Ensimmäinen on ihmiskuuntelija, joka korjaa sinua. Tämä on tarkkuuden kultainen standardi, mutta useimmat keskustelukumppanit ovat liian kohteliaita keskeyttämään, ja useimmat opettajat korjaavat vain murto-osan siitä, mitä kuulevat. Toinen on itsensä nauhoittaminen ja vertaaminen malliin. Tämä toimii, mutta on hidasta: sinun on kuunneltava, verrattava ja arvioitava, ja oma korvasi on ketjun heikko lenkki.

Kolmas on automaattinen pisteytys, joka kertoo sana sanalta, oliko sanomasi hyvä, kohtalainen vai huono. Tässä työkalujen välinen ero ratkaisee. Työkalu, joka pisteyttää kokonaisen lauseen, kertoo että jokin on väärin, mutta ei sitä mikä. Työkalu, joka pisteyttää jokaisen sanan erikseen, kertoo täsmälleen mikä sana epäonnistui, ja se on tieto, jonka pohjalta voit toimia.

Tämä on Tutoron ääntämispisteytyksen periaate. Kun puhut oppitunnilla, jokainen sana merkitään hyväksi, kohtalaiseksi tai huonoksi sitä mukaa kun sanot sen, reaaliajassa. Sinun ei tarvitse arvailla, mikä lauseen osa meni pieleen. Näet tietyn sanan, toistat juuri sen sanan ja katsot, miten pistemäärä muuttuu. Oppijalle, joka työstää englannin vaikeasti äännettäviä sanoja ja niiden korjaamista, tämä sanatason tarkkuus on ero epämääräisen tiedostamisen ja konkreettisen tavoitteen välillä.

Tutoro järjestää ääntämisharjoittelun osana elävää keskustelua AI-opettajan kanssa, ja se pisteyttää jokaisen sanomasi sanan hyväksi, kohtalaiseksi tai huonoksi samalla hetkellä kun sanot sen. Tämä sana sanalta -pisteytys tekee siitä hyödyllisen tämän artikkelin tekniikalle: eristät sen yhden sanan, joka epäonnistui, ja toistat sitä kunnes se merkitään hyväksi. Se sopii oppijoille, jotka haluavat jäsenneltyä puheen palautetta ilman ihmisopettajan varaamista, ja se on vähemmän hyödyllinen, jos sinulla on jo opettaja, joka korjaa sinua reaaliajassa.

Miten korjaat sanan pysyvästi?

Kun olet löytänyt tietyn virheen, korjaus etenee järjestyksessä, joka on lyhyt mutta tiukka. Ensin eristä väärä yksikkö: yksi äänne, yksi tavu, yksi painokuvio. Toiseksi hidasta se liioittelun tasolle. Kolmanneksi hanki palautetta vain siitä yksiköstä. Neljänneksi palauta se sanaan, sitten lauseeseen, sitten kokonaiseen virkkeeseen.

Järjestys on tärkeä. Useimmat oppijat tekevät tämän takaperin: he sanovat koko virkkeen, heille sanotaan että se oli väärin, ja he yrittävät koko virkettä uudelleen. Mikään ei muutu, koska virhe on haudattu virkkeen sisään kuin yksittäinen väärä nuotti soinnussa. Nuotti on vedettävä esiin ja viritettävä yksinään.

Tässä konkreettinen esimerkki. Oppija sanoo "analysis" painottaen toista tavua, "a-NA-ly-sis". Oikea paino on toisella tavulla, joten se osa on kunnossa, mutta viimeinen tavu luhistuu usein heikoksi "sis"-äänteeksi, joka kuulostaa "sees"-äänteeltä. Korjaus ei ole toistaa "analysis" kymmenen kertaa. Se on sanoa "sis", sitten "ly-sis", sitten "a-NA-ly-sis", tarkistaen jokainen vaihe palautteesta ennen seuraavaan siirtymistä.

Tämä vaiheittainen lähestymistapa on juuri se, mihin jaksotettu ja pisteytetty harjoittelu on tarkoitettu. Sanan sanominen kerran ja eteenpäin siirtyminen ei tee mitään. Eristetyn tavun, sitten sanan, sitten lauseen sanominen, pisteet jokaisessa vaiheessa, on se mikä todella kirjoittaa tallennetun version uudelleen muistiisi. Toisto ilman palautetta vain harjoittelee virhettä.

Millä sanoilla kannattaa aloittaa?

Sinun ei tarvitse korjata jokaista sanaa, jonka sanot. Sinun on korjattava ne sanat, joita todella käytät elämässäsi, ja niistä ne, jotka kantavat merkitystä työssäsi tai opinnoissasi. Sana, jonka äännät väärin työhaastattelussa tai esityksessä, maksaa sinulle paljon enemmän kuin sana, jota et koskaan sano.

Aloita tekemällä lyhyt lista, enintään kymmenen sanaa, poimittuna todellisesta puhumiselämästäsi. Kirjoita jokainen, merkitse painollinen tavu ja huomioi se yksittäinen äänne tai kirjain, jonka epäilet olevan väärin. Käy sitten läpi eristyssekvenssi jokaiselle. Kymmenen kunnolla korjattua sanaa tekee enemmän selkeytesi hyväksi kuin sata satunnaisesti toistettua sanaa.

Jokaisella "vaikeasti äännettävien" listalla esiintyvät sanat ovat hyvä aloitusviite: "rural", "thorough", "squirrel", "colonel", "choir", "anemone", "entrepreneur", "hierarchy". Mutta listasi pitäisi olla henkilökohtainen. Englannin yleisimmin väärin äännetyt sanat ovat hyödyllinen tarkistus omia sokeita pisteitäsi vastaan, eivät opetussuunnitelma, joka pitäisi opetella ulkoa.

Todellinen testi sille, oletko korjannut sanan, ei ole se, osaatko sanoa sen harjoituksessa. Se on se, tuleeko se oikein keskellä virkettä, kun et ajattele sitä. Siksi sekvenssin viimeinen vaihe, sanan palauttaminen spontaaniin puheeseen, on tärkein. Jos osat sanoa "hierarchy" täydellisesti eristyksissä mutta kompastut siihen vastatessasi kysymykseen, korjaus ei ole vielä saavuttanut automaattista puhettasi.

Tämä siirtymä kontrolloidusta harjoittelusta automaattiseen puheeseen on se, missä AI-englanninopettaja ansaitsee paikkansa, koska sen avulla voit käyttää sanaa oikeassa keskustelussa sanalistan sijaan. Sanot tavoitesanan lauseessa, jolla on merkitys, pistemäärä kertoo, kestikö se todellisissa puhumisolosuhteissa, ja heikko sana palaa myöhemmillä oppitunneilla ilman, että sinun tarvitsee muistaa kerrata sitä. Viimeinen osa on tärkeä: sana, jonka olet vihdoin korjannut, on testattava uudelleen päiviä myöhemmin, tai vanha väärä versio palaa hiljaa takaisin.