Miten selvitä kiusallisista hiljaisuuksista englannin keskustelussa

Kahden sujuvasti puhuvan ihmisen keskustelussa puheenvuorojen välissä on noin 200 millisekuntia hiljaisuutta. Se on suunnilleen silmänräpäyksen mittainen. Kun tauko venyy kahteen tai kolmeen sekuntiin, molemmat huomaavat sen, ja yleensä toinen heistä kiirehtii rikkomaan sen. Jos puhut englantia toisena kielenä, juuri siinä kiireessä asuu paniikki, koska sinusta tuntuu, että hiljaisuus on jotenkin sinun syytäsi.

Yleensä se ei ole. Hiljaisuus on jaettu vastuu missä tahansa vuoropuhelussa. Mutta se, että osaa selvitä kiusallisista hiljaisuuksista englannin keskustelussa, tarkoittaa, että sinulla on pieni valikoima keinoja valmiina, jotta tauosta tulee rytmi, jota voit käyttää, eikä kuoppa, johon putoat.

Miten selvitä kiusallisista hiljaisuuksista englannin keskustelussa: miksi niitä syntyy?

Useimmilla hiljaisuuksilla on yksi kolmesta syystä, eikä mikään niistä ole "englantini on huonoa". Ensimmäinen on, että käsillä oleva aihe on yksinkertaisesti loppunut. Olette molemmat sanoneet, mitä teillä oli sanottavaa säästä, viikonlopusta tai kokouksesta, eikä kumpikaan tiedä, mihin seuraavaksi mennä.

Toinen on prosessointiviive. Toisella kielellä usein käännät, etsit sanaa tai tarkistat kielioppirakennetta päässäsi. Se vie aikaa, ja tauko on sen näkyvä hinta. Äidinkielisillä puhujilla on myös näitä viiveitä, vain lyhyempiä.

Kolmas on odotusten kohtaamattomuus. Toinen luulee, että keskustelu on ohi ja odottaa hyvästejä; toinen luulee, että se on vasta lämpenemässä. Tämä kohtaamattomuus tuottaa hiljaisuuden, joka tuntuu raskaammalta kuin se todellisuudessa on.

Keskustelua tutkivat psykologit kutsuvat tätä vuorotteluongelmaksi: puhujat koordinoivat, kuka puhuu seuraavaksi, ajoituksen, intonaation ja katsekontaktin yhdistelmällä. Kun signaalit ovat epäselviä, aukko avautuu. Tutkimus keskustelun vuorottelusta osoittaa, että jopa sekunnin tauko voidaan tulkita merkiksi siitä, että puheenvuoro on vapaa.

Onko hiljaisuus oikeasti kiusallista?

Tässä on hyödyllinen uudelleenkehystys: kiusallisuus on suurimmaksi osaksi omassa päässäsi. Keskustelutaukoja koskevat tutkimukset osoittavat, että puhujat järjestelmällisesti yliarvioivat, kuinka kauan hiljaisuus kesti ja kuinka epämukavaa se oli toiselle osapuolelle. Tutkimus koetusta tauon pituudesta keskustelussa viittaa siihen, että kuuntelija kokee tauon yleensä lyhyempänä ja merkityksettömämpänä kuin puhuja. Tästä syystä myös kärsivällisen kumppanin kanssa harjoitteleminen auttaa: Tutoro-keskustelussa tauosta tulee yksinkertaisesti seuraava harjoitus eikä arvostelun hetki, mikä opettaa sinut lopettamaan jokaisen aukon pitämisen kriisinä.

Tällä on väliä, koska reaktiosi hiljaisuuteen muuttaa hiljaisuutta. Jos jännityt, katsot pois ja alat pyydellä anteeksi, muutat neutraalin kahden sekunnin aukon kiusalliseksi tapahtumaksi teille molemmille. Jos kohtelet sitä normaalina hengähdystaukona, toinen seuraa yleensä esimerkkiäsi.

Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi jättää jokainen tauko huomiotta. Se tarkoittaa, että sinun pitäisi erottaa todellinen ongelma, kuollut aihe, kuvitellusta ongelmasta, sekunnin hiljaisuudesta, jota liioittelet. Useimmat huolehtimasi hiljaisuudet kuuluvat toiseen kategoriaan.

Osta aikaa panikoimatta

Kun tarvitset hetken ajatteluun, huonoin liike on jäätyä hiljaa. Toiseksi huonoin on täyttää ilma "öö, öö, öö"-ääntelyllä. Molemmat viestivät, että olet jumissa. Se, mikä toimii, on lyhyt lause, joka pitää puheenvuoron, kun ajattelet.

Hyödyllisiä aikaa ostavia lauseita englanniksi: "That's a good question", "Let me think for a second", "How do I put this" tai yksinkertaisesti "Right, so...". Jokainen niistä tekee kaksi tehtävää. Se kertoo toiselle, että olet yhä mukana keskustelussa, ja se ostaa sinulle kolme tai neljä sekuntia ajatteluaikaa ilman anteeksipyyntöä.

Oppijalla, joka harjoittelee tätä liikettä, on todellinen etu, koska lause itsessään on osa sujuvuutta. Se ei ole täytettä; se on puheenvuoroa pitävä keino, jota äidinkieliset puhujat käyttävät jatkuvasti. Temppu on sanoa se rauhallisesti, ei hermostuneena refleksinä.

Esitä tarkka jatkokysymys

Luotettavin tapa käynnistää pysähtynyt keskustelu uudelleen on jatkokysymys siitä, mitä toinen todella juuri sanoi. Ei uusi aihe eikä yleinen "Mitä teet työksesi?", vaan jotain, mikä osoittaa, että kuuntelit.

Jos hän mainitsi olevansa väsynyt, kysy: "Oliko pitkä viikko?" Jos hän mainitsi matkan, kysy: "Miten pääsit sinne?" Kysymys voi olla pieni. Sen voima on siinä, että se antaa puheenvuoron takaisin hänelle konkreettisella vihjeellä, ja juuri sitä kuoleva keskustelu tarvitsee.

Tämä toimii niin hyvin siksi, että ihmiset nauttivat puhumisesta yksityiskohdista, jotka he ovat jo päättäneet jakaa. Sinä et keksi aihetta; sinä jatkat hänen aihettaan. Se poistaa paineen sinulta ja siirtää puhumisen työn henkilölle, jonka on mukavin tehdä sitä.

Palaa siihen, mitä toinen juuri sanoi

Jos et keksi kysymystä, voit yksinkertaisesti toistaa hänen viimeisen lauseensa pienellä reaktiolla. "Asuit Manchesterissa, eikö niin?" tai "Eli kokous meni huonosti." Tätä kutsutaan myötäilyksi tai kaikuääneksi, ja se kutsuu hänet jatkamaan ilman, että sinun täytyy tuottaa uutta sisältöä.

Myötäily toimii, koska se viestii kiinnostusta vaatimatta sujuvuutta. Sinä et rakenna mielipidettä tai tarinaa; sinä heijastat hänen omansa. Keskitason puhujalle tämä on yksi kielen arvokkaimmista liikkeistä, ja se maksaa lähes ei mitään.

Se ostaa sinulle myös sen, mitä todella tarvitset: aikaa kuulla lisää hänen englantiaan, kun sommittelet omaa seuraavaa lausettasi. Hänen kuuntelemisensa ei ole tauko oppimisessasi; se on se syöte, jota tarvitset vastauksen rakentamiseen.

Milloin hiljaisuuden kannattaa antaa olla

Jokaista hiljaisuutta ei tarvitse rikkoa. Itse asiassa yritys täyttää jokainen tauko on tapa, joka tekee keskusteluista huonompia, ei parempia. Oppija, joka ampuu uuden kysymyksen joka kerta, kun on puoli sekuntia hiljaista, vaikuttaa hermostuneelta, ja toinen alkaa tuntea olevansa ohjailtu.

On hetkiä, jolloin hiljaisuus on oikea vastaus. Kun joku jakaa jotain henkilökohtaista, hiljainen sekunti osoittaa, että otat sen vastaan. Vitsin jälkeen rytmi ennen naurua on luonnollinen. Aidon erimielisyyden jälkeen hiljaisuus antaa teille molemmille tilaa ajatella.

Taito ei ole hiljaisuuden poistaminen; se on sen lukeminen, millaisessa hiljaisuudessa olet. Kuollut aihe tarvitsee uuden kysymyksen. Mietteliäs tauko pitää jättää rauhaan. Näiden kahden sekoittaminen on se, mikä alun perin luo kiusallisuuden.

Jos haluat harjoitella tätä lukutaitoa ilman oikean keskustelun sosiaalista riskiä, Tutoro tarjoaa viestisovelluksen tyylisen chatin AI-englanninopettajan kanssa, joka pitää oppitunnin liikkeessä, vaikka pysähtyisit. Keskusteluun erikoistunut opettaja käy läpi juuri yllä kuvatun tilanteen: aihe loppuu, epäröit, ja opit pitämään puheenvuoron tai antamaan sen takaisin jatkokysymyksellä.

Se ei sovi sinulle, jos etsit pelkkää kielioppiharjoitusta, sillä koko pointti tässä on vuoropuhelun itsensä harjoitteleminen.

Miten harjoitella ennen kuin hiljaisuus tulee

Et voi harjoitella oikeaa keskustelua, mutta voit harjoitella liikkeitä. Valitse kolme aikaa ostavaa lausetta ja sano ne ääneen, kunnes ne tulevat vaivatta: "That's a good question", "Let me think", "How do I put this". Tavoite on tehdä niistä automaattisia, jotta ne paineen alla tulevat itsestään.

Harjoittele sitten jatkokysymyksiä. Ota mikä tahansa lause, jonka ystävä tai podcastin juontaja sanoo, pysäytä ääni ja esitä siitä tarkka kysymys. "Missä se oli?" "Miltä se tuntui?" "Miksi he valitsivat sen?" Tämä harjoittaa juuri sitä refleksiä, jota tarvitset elävässä keskustelussa.

Viimeinen osa on panosten laskeminen. Kiusalliset hiljaisuudet tuntuvat katastrofaalisilta, koska uskot toisen arvioivan englantiasi. Mitä enemmän käyt matalan paineen keskusteluja, sitä enemmän tuo uskomus heikkenee. Jokainen hiljaisuus, jonka selviät anteeksi pyytämättä, on todiste siitä, että hiljaisuudesta oli mahdollista selvitä.

Oppijoille, jotka haluavat tuota matalan paineen harjoitusta pyynnöstä, AI-englanninopettaja tarjoaa keskustelun, joka ei koskaan menetä kärsivällisyyttään eikä koskaan arvostele taukoa. Se on hyödyllinen välivaihe yksinharjoittelun ja oikean ihmiskeskustelun välillä, koska sen avulla voit harjoitella puheenvuoron pitämistä ja jatkokysymyksiä ketjussa, jossa pysähdyksestä tulee yksinkertaisesti seuraava harjoitus.

Se, mitä todella harjoittelet, ei ole lauseluettelo. Se on itseluottamus istua tauon sisällä panikoimatta. Tämä itseluottamus siirtyy jokaiseen oikeaan keskusteluusi, ja se on varsinainen vastaus kysymykseen siitä, miten selvitä kiusallisista hiljaisuuksista englannin keskustelussa.

Mitä tehdä, kun mikään ei toimi

Jotkut hiljaisuudet eivät ole sinun korjattaviasi. Jos olet esittänyt kaksi jatkokysymystä ja toinen vastaa yhdellä sanalla, keskustelu ei kuole englannin takia. Se kuolee siksi, että hän ei pidä omaa osuuttaan yllä.

Siinä tapauksessa oikea liike on lopettaa tyylikkäästi sen sijaan, että heittäisit kysymyksiä seinään. "Well, it was good to talk to you" tai "I should get going, but this was nice" päättää kanssakäymisen sinun ehdoillasi. Se ei ole epäonnistuminen; se on tilanteen oikeaa lukemista.

Keskustelun lopettamisen tietäminen on oma sujuvuustaitonsa, ja se on taito, jota monet äidinkieliset puhujat eivät koskaan opi. Oppija, joka osaa sulkea kuolleen keskustelun siististi, pärjää paremmin kuin äidinkielinen puhuja, joka venyttää sitä vielä kymmenen minuuttia kohteliaisuuttaan.

Keskustelu on yhteistä toimintaa, ja hiljaisuus on osa sen rytmiä. Oppijat, jotka selviävät hiljaisuuksista hyvin, eivät ole niitä, joilla on suurin sanavarasto. He ovat niitä, jotka lopettivat jokaisen tauon pitämisen henkilökohtaisena epäonnistumisena ja alkoivat pitää sitä hallittavana puheenvuorona. Tämä muutos on opittavissa, ja se alkaa seuraavasta keskustelustasi.