Näin harjoittelet englannin puhumista kielikaverin kanssa, joka myös opiskelee

Onko huono idea harjoitella englannin puhumista kielikaverin kanssa, joka myös opiskelee?

Yleisin vastaväite toisen opiskelijan kanssa harjoittelulle on, että kopioitte toistenne virheet. Kaksi B1-tason opiskelijaa vahvistamassa toistensa vääriä prepositioita kuulostaa reseptiltä kivettyneisiin virheisiin. Huoli on aiheellinen, mutta siinä ymmärretään väärin, mitä varten puhumisharjoittelu on olemassa.

Puhumisharjoittelu rakentaa automaatiota: kykyä hakea sanoja ja koota lauseita pysähtymättä kääntämään. Tämä taito kehittyy tuotoksen määrästä, ei täydellisestä syötteestä. Opiskelija, joka puhuu viisi tuntia viikossa epätäydellisen kielikaverin kanssa, ohittaa opiskelijan, joka puhuu kolmekymmentä minuuttia täydellisen tutorin kanssa, koska sujuvuus on motorinen taito ja motoriset taidot reagoivat toistoon.

Tuotoksen tutkimus tukee tätä. Merrill Swainin tuotoshypoteesi väittää, että kielen tuottaminen, ei vain sen kuuleminen, pakottaa opiskelijan huomaamaan aukot siinä, mitä hän osaa sanoa. Kun hapuilet sanaa kesken lauseen, aivosi merkitsevät tämän aukon, ja muistat sanan paljon todennäköisemmin, kun kohtaat sen seuraavan kerran. Swainin tuotoshypoteesi selitettynä osoittaa, että kamppailu kielen tuottamiseksi on itsessään oppimismekanismi.

Riski ei siis ole se, että kopioitte virheitä. Riski on se, että ajaudutte jäsentelemättömään jutusteluun, jossa kukaan ei huomaa, että jokin on vialla. Korjaus on rakenne, ei syntyperäinen puhuja.

Miksi kaksi opiskelijaa voittaa yhden syntyperäisen puhujan

Syntyperäiset puhujat ovat keskimäärin huonoja keskustelukumppaneita keskitason opiskelijoille. He eivät korjaa mitään, koska korjaaminen tuntuu epäkohteliaalta. He puhuvat täydellä nopeudella, koska hidastaminen tuntuu alentavalta. Ja he täyttävät jokaisen hiljaisuuden, joten opiskelijan ei koskaan tarvitse puskea läpi siitä vaikeasta kohdasta, jossa etsitään seuraavaa sanaa. Siksi kielikaveri, joka myös opiskelee, voi itse asiassa olla parempi valinta puhumisharjoitteluun: teillä molemmilla on sama tavoite eli maksimaalinen puheaika, ei hiottu sosiaalinen kohtaaminen. Tutoron keskustelututorit toimivat samalla periaatteella: ne pitävät langan liikkeessä, jotta pysyt tuotostilassa sen sijaan, että odottaisit syntyperäisen puhujan kantavan keskustelua.

Toisella opiskelijalla ei ole mitään näistä ongelmista. Jaatte saman hiljaisuuden pelon, joten ymmärrätte molemmat, miksi toinen tarvitsee kymmenen sekuntia lauseen loppuun saattamiseen. Olette molemmat valmiita toistamaan, muotoilemaan uudelleen ja kysymään "mitä tarkoitat?" ilman nolostumista. Ja ratkaisevasti: haluatte molemmat samaa asiaa eli maksimaalista puheaikaa, ei hiottua sosiaalista kanssakäymistä.

Mukana on myös motivaatiovaikutus, jota syntyperäiset puhujat eivät voi jäljitellä. Vertaisen edistymisen seuraaminen on yksi vahvimmista oman sitkeyden ennustajista. Et vertaa itseäsi saavuttamattomaan syntyperäisen tasoon, vaan johonkin, joka on askeleen edellä, ja juuri se etäisyys tuntuu suljettavalta.

Yksi asia, jota vertaiskumppani ei voi luotettavasti tarjota, on tarkka äänne palaute. Kaksi opiskelijaa voi kuulla, että sana kuulosti väärältä, mutta kumpikaan ei aina osaa sanoa miksi tai näyttää mallia korjauksesta. Tähän aukkoon AI-englanninopettaja, joka arvioi jokaisen sanan hyväksi, kohtalaiseksi tai heikoksi, täyttää sen, mitä vertainen ei kuule. Se on kuitenkin lisä kielikaveritapaamisiin, ei niiden korvaaja.

Asettakaa yksi tavoite ennen kuin sanotte sanaakaan

Ylivoimaisesti suurin syy siihen, että opiskelija-opiskelija-tapaamiset epäonnistuvat, on se, ettei niillä ole tavoitetta. Kaksi ihmistä avaa puhelun, sanoo "no, miten viikkosi meni?", ja kolmekymmentä minuuttia myöhemmin he ovat tuottaneet miellyttävää small talkia ja oppineet ei mitään. Small talk on helpoin asia, jonka jo osaatte, mikä tekee siitä huonoimman mahdollisen harjoituksen.

Sopikaa ennen jokaista tapaamista yhdestä tavoitteesta. Sen pitäisi olla niin konkreettinen, että voitte lopussa todeta, osuitteko siihen. Hyviä esimerkkejä: "käytä pluskvamperfektiä vähintään viisi kertaa", "kuvaile kolme huonetta yksityiskohtaisesti paikan prepositioilla", "kerro tarina käyttäen kymmentä uutta sanaa tämän viikon listalta". Huonoja esimerkkejä: "paranna sujuvuuttani", "puhu matkustamisesta".

Kirjoittakaa tavoite chattiin tapaamisen alussa. Käyttäkää sitten lopussa kaksi minuuttia tarkistamiseen: osuitteko siihen? Jos ette, mikä esti sen? Tämä yksi tapa muuttaa sosiaalisen puhelun harjoitussessioksi, eikä se maksa mitään.

Tässä auttaa myös sovellus, jossa on jäsennelty opetussuunnitelma. Kun harjoittelet englantia kielikaverin kanssa yhdessä asetetun tavoitteen ympärillä, improvisoit itse tuntisuunnitelman. Tutori, joka vetää koko oppitunnin keskustelun sisällä, poistaa tämän suunnittelukuorman ja jättää sinulle vain puhumisen.

Käyttäkää kehotteita, älkää vapaata jutustelua

Vapaa keskustelu on tavoitteellisen harjoittelun vihollinen. Se ajautuu aiheisiin, joissa olette jo mukavuusalueella, ja se antaa teidän molempien piiloutua rakenteilta, jotka koette vaikeiksi. Kehotteet ratkaisevat tämän pakottamalla teidät tiettyyn kielelliseen maastoon.

Rakentakaa yhteinen kehotelista ennen tapaamista. Jokaisen kehotteen tulisi työntää tiettyä kielioppikohtaa tai sanastoa. Esimerkiksi: "Kuvaile tilanne, jossa muutit mielesi tärkeässä asiassa" pakottaa menneet aikamuodot ja mielipidekielen. "Selitä, miten valmistetaan ruoka kotimaastasi" pakottaa järjestyssanat ja imperatiivit. "Argumentoi etätyön puolesta tai sitä vastaan" pakottaa konditionaalit ja varaukset.

Pitäkää kahdenkymmenen kehotteen pankkia jaetussa tiedostossa. Valitkaa joka tapaamiseen kaksi. Antakaa kummallekin kolme minuuttia puhua omasta kehotteestaan toisen kuunnellessa. Ajastimella on väliä: kolme minuuttia on tarpeeksi pitkä pakottaakseen teidät mukavuusfraasienne ohi sinne repaleiselle reunalle, jossa todellinen kasvu tapahtuu.

Nauhoittakaa, kuunnelkaa ja bongatkaa virheet yhdessä

Ette voi kuulla omia virheitänne puhuessanne. Aivonne ovat täysin varattuja tuottamaan seuraavaa sanaa, eikä kieliopin tarkkailuun jää ylimääräistä kapasiteettia. Siksi nauhoittaminen on tehokkain työkalu opiskelija-opiskelija-asetelmassa.

Nauhoittakaa jokainen kolmen minuutin vuoro puhelimella. Kuunnelkaa se sitten yhdessä ja metsästäkää virheitä kuin kaksi etsivää, jotka käyvät läpi tallenteita. Löydätte kumpikin toisistanne asioita, jotka jäivät itseltänne täysin huomaamatta. Kirjoittakaa ylös jokainen löytämänne virhe, ja valitkaa tapaamisen lopussa kolme tärkeintä korjattavaa seuraavaa kertaa varten.

Uudelleenkuuntelu tekee jotain hienovaraista mutta tehokasta: se muuttaa oman puheenne syötteeksi. Itsensä kuunteleminen jälkikäteen on epämukavaa, ja juuri se epämukavuus tekee virheistä muistettavia. Tutkimus itsearvioinnista tallenteiden avulla osoittaa, että opiskelijat, jotka kuuntelevat omaa nauhoitettua puhettaan, kehittävät tarkemman tietoisuuden toistuvista virheistään kuin ne, jotka saavat vain ulkopuolisia korjauksia.

Älkää jättäkö uudelleenkuuntelua väliin, vaikka se tuntuisi kiusalliselta. Kiusallisuus häviää kahden tapaamisen jälkeen, ja hyöty on pysyvä.

Korjatkaa kuin valmentaja, ei kuin opettaja

Useimmat opiskelijaparit joko eivät korjaa toisiaan koskaan tai korjaavat kaiken, mikä on pahempaa. Jokaisen lauseen keskeyttäminen artikkelin korjaamiseksi tappaa sujuvuuden ja itseluottamuksen. Tavoitteena on korjaustyyli, joka pitää keskustelun virtaamassa ja merkitsee silti virheet, joilla on väliä.

Sopikaa säännöstä ennen aloittamista: ei keskeytyksiä. Sen sijaan kuuntelija kirjoittaa virheet ylös niiden tapahtuessa ja jakaa ne, kun puhuja on lopettanut vuoronsa. Tämä pitää puhujan flow'ssa ja antaa kuuntelijalle oikean tehtävän, mikä on itsessään harjoittelua.

Kun jaatte korjauksia, keskittykää yhteen kategoriaan kerrallaan. Jos tavoitteenne tässä tapaamisessa oli menneet aikamuodot, korjatkaa vain menneiden aikamuotojen virheet. Antakaa artikkelien ja prepositioiden mennä. Yhden asian hyvin korjaaminen voittaa kymmenen asian huonosti korjaamisen, koska yksi keskitetty korjaus on jotain, mitä aivot voivat todella säilyttää.

Vuorotelkaa kysyjän roolissa

Useimmissa kielivaihdoissa on piilevä epäsymmetria: toinen kysyy kysymyksiä ja toinen vastaa. Kysyjä saa helppoa harjoitusta yksinkertaisista rakenteista; vastaaja saa vaikeaa harjoitusta laajennetun puheen tuottamisesta. Molemmat ovat arvokkaita, mutta ne rakentavat eri taitoja, ja jos ette koskaan vaihda, kumpikin juuttuu uraansa.

Tehkää kysymysten esittämisestä nimenomainen rooli, joka vaihtuu joka tapaamisella. Kysymyksiä esittävä harjoittelee kysymysmuotoja, jatkokysymyksiä ja aktiivista kuuntelua. Vastaava harjoittelee laajennettua tuotosta. Vaihtakaa puolivälissä tai vuorotelkaa tapaamisittain.

Jatkokysymykset ansaitsevat erityistä huomiota, koska ne ovat taito, joka tekee keskustelusta elävän. "Miksi ajattelet niin?", "Mitä tapahtui seuraavaksi?", "Miltä se sinusta tuntui?" Nämä ovat yksinkertaisia rakenteita, joita useimmat opiskelijat eivät koskaan harjoittele, koska oikeissa keskusteluissa syntyperäinen puhuja kysyy ne aina. Niiden tietoinen harjoitteleminen kielikaverin kanssa sulkee aukon, joka ei muuten koskaan sulkeudu.

Mitä tehdä, kun molemmat hiljenevät

Jokainen opiskelija-opiskelija-tapaaminen törmää seinään: toinen teistä ei löydä sanaa, toinen ei osaa auttaa, ja keskustelu pysähtyy. Se, mitä tapahtuu seuraavaksi, ratkaisee, onko tapaaminen tuottava vai täysi floppi.

Väärä liike on vaihtaa yhteiseen äidinkieleenne. Heti kun teette niin, englannin tapaaminen on ohi ja sen uudelleenkäynnistäminen vaatii todellista ponnistusta. Sopikaa sen sijaan pelastusstrategiasta etukäteen. Vaihtoehtoja: kuvatkaa sana, jota ette löydä ("se on se juttu, jolla avataan pullo"), sanokaa se äidinkielellänne ja antakaa kielikaverin arvata englanniksi, tai sanokaa yksinkertaisesti "hypätään yli" ja jatkakaa, sitten katsokaa se yhdessä lopussa.

Hiljaisuus itsessään ei ole vihollinen. Tauko, jossa etsit sanaa, on kohta, jossa mieleenpalautus tapahtuu, ja mieleenpalautus on se, mikä saa sanaston tarttumaan. Mieleenpalautuksen vaikutus muistiin on yksi oppimistieteen toistetuimmista löydöistä: ponnistus sanan vetämiseksi muistista vahvistaa sitä paljon enemmän kuin sen uudelleenlukeminen. Antakaa siis hiljaisuuden hengittää muutama sekunti ennen kuin tartutte pelastusfraasiin.

20 minuutin tapaaminen, jonka voitte pitää jo huomenna

Tässä on valmis tapaamispohja, jonka voitte pitää kielikaverin kanssa huomenna ilman muuta valmistelua kuin sen kerran lukemisen. Se toimii kaikilla tasoilla A2:sta B2:een.

Minuutit 0-2: asettakaa yksi yhteinen tavoite ja kirjoittakaa se ylös. Minuutit 2-5: henkilö A puhuu kolme minuuttia kehotteesta, henkilö B nauhoittaa ja kirjaa virheet. Minuutit 5-8: henkilö B puhuu, henkilö A nauhoittaa. Minuutit 8-12: kuunnelkaa molemmat tallenteet yhdessä ja listatkaa jokainen löytämänne virhe. Minuutit 12-15: valitkaa kolme virhettä ja tuottakaa korjatut versiot ääneen vuorotellen, viisi kertaa kukin. Minuutit 15-20: kaksi minuuttia vapaata keskustelua mistä tahansa aiheesta, jossa yritätte molemmat käyttää korjattuja muotoja luonnollisesti.

Viimeinen vapaan keskustelun osio on tärkeä. Se antaa teidän harjoitella korjattua kieltä matalapaineisessa ympäristössä, ja juuri se askel siirtää sen tilasta "tiedän tämän" tilaan "osaan sanoa tämän ajattelematta".

Jos haluat harjoitella englannin puhumista kielikaverin kanssa, joka myös opiskelee, mutta et aina löydä sellaista, Tutoro tarjoaa sinulle keskustelukumppanin, joka on aina saatavilla. Sen tutorit vetävät koko oppitunnin chatin sisällä, esittelevät sanastoa kuvilla ja äänellä, lukevat vastauksesi ja mukautuvat heikkouksiisi. Heikot sanat ja kielioppi nousevat esiin omillaan päiviä myöhemmin, joten kielikaveritapaamisessa harjoittelemasi asiat vahvistuvat ilman, että sinun täytyy hallita kertauspakkaa.

Se toimii Androidilla, eikä se ole tarkoitettu opiskelijoille, jotka haluavat ihmisopettajan kulttuurista nyanssia jokaiseen kohtaamiseen.

Usein kysytyt kysymykset

Ei, mutta tarvitsette rakenteen. Kaksi opiskelijaa, jotka jutustelevat vapaasti, ajautuvat mukaviin aiheisiin ja jättävät huomaamatta toistensa virheet. Kun tapaamisella on yksi yhteinen tavoite, ajastetut kehotteet, nauhoitus ja uudelleenkuuntelu sekä keskeytyksetön korjaussääntö, kielikaveri antaa sinulle jotain, mitä syntyperäiset puhujat tekevät harvoin: rajattomasti matalan kynnyksen puheaikaa.

Tavoitelkaa kahta tai kolmea tapaamista viikossa, kukin kaksikymmentä-kolmekymmentä minuuttia. Johdonmukaisuus voittaa pituuden. Kolme lyhyttä tapaamista tuottaa enemmän sujuvuuden kasvua kuin yksi pitkä, koska mieleenpalautus ja virheiden huomaaminen tapahtuvat joka kerta, kun aloitatte uudelleen, eivät vain silloin, kun puhutte tunnin putkeen.

Älkää korjatko toisianne kesken lauseen. Kuuntelija merkitsee virheet puhujan puhuessa ja jakaa ne vuoron päätyttyä. Keskittykää yhteen kategoriaan kerrallaan, esimerkiksi menneisiin aikamuotoihin, ja antakaa kaiken muun mennä. Yhden asian hyvin korjaaminen on hyödyllisempää kuin kymmenen asian huonosti korjaaminen.

Sopikaa pelastussäännöstä ennen aloittamista: kuvatkaa sana, sanokaa se äidinkielellänne ja arvatkaa yhdessä, tai hypätkää yli ja katsokaa se myöhemmin. Tärkeintä on sopia, ettei koskaan vaihda yhteiseen äidinkieleen kesken tapaamisen. Tauko, jossa etsit sanaa, on kohta, jossa oppiminen todella tapahtuu.

Ne ovat eri työkaluja. Kielikaveri antaa sinulle määrää, matalaa kynnystä ja yhteistä motivaatiota, mutta ei voi luotettavasti korjata ääntämistäsi tai näyttää mallia oikeasta äänteestä. AI-tutori, joka arvioi jokaisen sanan hyväksi, kohtalaiseksi tai heikoksi, täyttää tämän aukon. Monet opiskelijat käyttävät molempia: kielikaveritapaamisia tuotokseen ja sovellusta palautteeseen, jota vertainen ei voi antaa.