Miten muistaa uudet englannin sanat pysyvästi: menetelmä, joka todella toimii

Miksi unohdat englannin sanat niin nopeasti, ja miten ne muistaa pysyvästi?

Vuonna 1885 psykologi Hermann Ebbinghaus vietti vuosia opettelemalla merkityksettömiä tavuja ja mittaamalla, kuinka nopeasti ne katosivat. Löydöksestä tuli unohtamiskäyrä: tunnin kuluessa yli puolet uudesta tiedosta on poissa, ja vuorokaudessa suurin osa lopustakin on seurannut perässä. Hänen alkuperäiset kokeensa mainitaan yhä nykyaikaisen muistitutkimuksen perustana, ja voit lukea Ebbinghausin unohtamiskäyrän tutkimuksen alkuperäisessä muodossaan.

Tämä ei ole henkilökohtainen epäonnistuminen. Näin ihmisen muisti on rakennettu. Aivosi käsittelevät kerran näkemääsi sanaa kohinana, ei signaalina, ja ne hylkäävät kohinaa aggressiivisesti säästääkseen energiaa.

Käytännön seuraus on epämukava: sana "ubiquitous", jonka etsit tiistaina, on poissa perjantaihin mennessä, ellet tee jotain tiettyä pitääksesi sen. Kysymys ei ole siitä, unohdatko, vaan siitä, mitä teet siinä ikkunassa ennen kuin unohdat.

Useimmat oppijat reagoivat tähän lukemalla sanalistan uudelleen, korostamalla sitä tai kirjoittamalla sen kymmenen kertaa. Nämä tuntuvat tuottavalta, ja juuri siinä on ongelma. Ne rakentavat tuttuuden tunnetta, eivät mieleen palauttamista, ja tuttuus on huono korvike muistille.

Palautusharjoittelu: pysyvän muistin moottori

Luotettavin tapa muistaa uudet englannin sanat pysyvästi on harjoitella vetämään ne ulos aivoistasi sen sijaan, että työntäisit niitä sisään. Tätä kutsutaan palautusharjoitteluksi, ja näyttö sen puolesta on poikkeuksellisen vahvaa. Tutoro rakentaa oppituntinsa juuri tämän varaan: se pyytää sinua tuottamaan sanan muistista keskustelun sisällä, ei tunnistamaan sitä listalta.

Laajassa tutkimuskirjallisuudessa opiskelijat, jotka testasivat itseään materiaalista, muistivat viikkoa myöhemmin selvästi enemmän kuin ne, jotka vain lukivat sitä uudelleen, vaikka uudelleenlukijat tunsivat olonsa varmemmaksi sillä hetkellä. Tämä tunnetaan testausvaikutuksena, ja se on toistettu sadoissa tutkimuksissa, jotka on koottu yhteen testausvaikutuksen tutkimuskatsauksessa. Itse kamppailu sanan palauttamiseksi, onnistuit tai et, kertoo aivoillesi, että tällä asialla on väliä ja se kannattaa säilyttää.

Tässä on keskeinen muutos. Sanan ja sen käännöksen katsominen on passiivista. Käännöksen peittäminen ja sen yrittäminen tuottaa muistista on aktiivista. Jälkimmäinen vaatii enemmän vaivaa ja tuntuu pahemmalta, ja juuri se epämukavuus on merkki siitä, että oppimista tapahtuu.

Tutkimuksesta on hyödyllinen nyrkkisääntö: mitä vaikeampi palautus, sitä suurempi muistihyöty, kunhan lopulta saat vastauksen oikein. Liian helppo kertaus, kuten sanan tunnistaminen monivalintalistalta, ei tee juuri mitään verrattuna sen itse tuottamiseen.

Siksi muistikortit toimivat paremmin, kun vastaat ennen kuin käännät ne, ja siksi tyhjä sivu on parempi opiskeluväline kuin korostettu sivu. Jotta muistaisit englannin sanat pysyvästi, sinun täytyy testata itseäsi, ei vain altistaa itseäsi sanoille.

Yksi tapa tehdä tästä automaattista on antaa testaamisen tapahtua keskustelun sisällä. Kun kaksi päivää sitten oppimasi sana nousee esiin chatissa ja sinun täytyy palauttaa se vastataksesi, teet palautusharjoittelua ilman, että aikataulutat sitä itse. AI-englanninopettaja, joka seuraa heikkoja sanojasi ja tuo ne takaisin oppitunnin sisällä, muuttaa tämän periaatteen oletukseksi pakkopullan sijaan.

Väliaikakertaus: miksi pänttääminen ei koskaan tartu

Palautusharjoittelu kertoo, miten kerrata. Väliaikakertaus kertoo, milloin. Nämä kaksi löydöstä toimivat yhdessä, ja niiden erottaminen toisistaan on oppijoiden yleisin virhe.

Pänttääminen toimii huomiseen kokeeseen. Voit pitää neljänkymmenen sanan listan päässäsi vuorokauden ajan toistamalla sitä intensiivisesti edellisenä iltana. Mutta se muisto heikkenee lähes yhtä nopeasti kuin syntyi, koska aivot tulkitsevat massiivisen toiston lyhytaikaiseksi vaatimukseksi, ei pitkäaikaiseksi.

Väliaikakertaus tarkoittaa taukojen jättämistä kertausten väliin: näe sana tänään, testaa itsesi huomenna, sitten taas kolmen päivän päästä, sitten viikon päästä, sitten kahden viikon päästä. Jokainen onnistunut palautus pidemmän tauon jälkeen nollaa unohtamiskäyrän korkeammalta, joten muistista tulee litteämpi ja kestävämpi jokaisella kierroksella.

Käytännön aikataulu näyttää tältä. Päivä yksi: opi sana ja käytä sitä lauseessa. Päivä kaksi: palauta se tyhjästä vihjeestä. Päivä neljä: palauta se uudelleen, tällä kertaa uudessa kontekstissa. Päivä kahdeksan: tuota se keskustelussa tai kirjoituksessa. Päivään kahdeksan mennessä sanaa ei enää "kerrata"; sitä käytetään.

Syynä siihen, miksi useimmat sanastosovellukset epäonnistuvat, on se, että ne antavat sinun päättää, milloin kerrata. Unohdat, repsahdat, ja sana katoaa hiljaa. Järjestelmä, joka muistaa puolestasi, on se, joka pitää sanan elossa. Heikon sanaston nouseminen esiin itsestään päiviä myöhemmin on väliaikakertausta oikein tehtynä.

Käytä sanaa tai menetä se

Palauttaminen ja väliaikakertaus saavat sanan pitkäkestoiseen muistiin. Sen käyttäminen lauseessa, jolla todella tarkoitat jotain, hitsaa sen sinne. Sana, joka elää vain muistikortilla, pysyy käännöksenä; sanasta, jolla olet kuvannut omaa elämääsi, tulee osa kieltäsi.

Sanan tunnistamisen ja sen tuottamisen välillä on mitattava ero. Tunnistaminen on passiivista ja tulee aikaisin. Tuottaminen, sanan vetäminen esiin ja sovittaminen lauseeseen aikapaineessa, on erillinen ja vaikeampi taito, ja juuri se ratkaisee englannin puhumisen kannalta.

Siksi paras kertauskehoitus ei ole "mitä 'reluctant' tarkoittaa?" vaan "kerro jostain, mitä olit tällä viikolla haluton tekemään." Jälkimmäinen pakottaa sinut palauttamaan sanan ja käyttämään sitä merkityksellisesti samaan aikaan, ja juuri näin syntyperäiset puhujat pitävät sanastonsa hallussa.

Huomaa, mitä tämä tarkoittaa opiskelumateriaaleillesi. Sanalista on lähtökohta, ei määränpää. Määränpää on lause, puhuttu tai kirjoitettu, jonka tuotit itse. Jokaiseen oppimaasi sanaan pitäisi liittyä ainakin yksi oikea lause ennen kuin voit pitää sitä opittuna.

Yllä kuvattua tekniikkaa on vaikea toteuttaa käsin, koska se vaatii sinua muistamaan yhtä aikaa, missä olet heikko, milloin näit sanan viimeksi ja miten sitä käytetään. Tutoro poistaa kirjanpidon: se seuraa, missä sanoissa olet heikko, keskitasoinen ja vahva, ja tuo heikot sanat takaisin keskusteluun kertausnäytön sijaan. Jos haluat mieluummin hallita omaa pakkaasi ja aikatauluasi, yksinkertainen muistikorttisovellus riittää, etkä välttämättä tarvitse tätä.

Kuinka monta sanaa voit realistisesti oppia päivässä?

Oppijat rakastavat tätä kysymystä, koska he haluavat numeron. Rehellinen vastaus on, että numerolla on paljon vähemmän väliä kuin järjestelmällä. Kymmenen sanaa päivässä, jotka kestävät kuukauden, voittavat viisikymmentä sanaa päivässä, jotka ovat poissa viikossa.

Toisaalta on olemassa hyödyllinen yläraja. Suurin osa tutkimuksesta ja kokeneimmista opettajista päätyy suunnilleen kymmenestä kahteenkymmeneen uuteen sanaan päivässä kestävänä enimmäismääränä aikuiselle oppijalle. Sen yli uudet sanat alkavat työntää toisiaan syrjään, ja palautusprosenttisi romahtaa.

Mutta päivittäinen määrä on väärä mittari. Oikea mittari on se, kuinka monta sanaa pystyt vielä tuottamaan viikon päästä. Jos opit tänään kaksikymmentä sanaa ja muistat ensi viikolla viisi, todellinen tahtisi on viisi. Jos opit kahdeksan ja pidät seitsemän, todellinen tahtisi on seitsemän, ja voitat.

Käytännön vastaus siis: aloita viidestä kahdeksaan uudesta sanasta päivässä ja käytä jäljellä oleva energiasi aiempina päivinä oppimiesi sanojen kertaamiseen. Kertaus ei ole rutiinin tylsä osa. Se on rutiini.

Rakenna viikkorutiini, joka pyörii itsestään

Tieto siitä, miten muisti toimii, on hyödytöntä ilman rutiinia, joka pakottaa sen käyttöön. Tässä on konkreettinen viikkorakenne, joka yhdistää palautusharjoittelun, väliaikakertauksen ja oikean käytön ja jonka voit aloittaa tällä viikolla.

Vaihe yksi: kerää. Kokoa joka päivä viidestä kahdeksaan uutta sanaa oikeasta materiaalista, jota luet tai kuuntelet, ei satunnaisesta taajuuslistasta. Kontekstissa kohdatut sanat on helpompi muistaa, koska ne saapuvat valmiin kiinnikkeen kanssa.

Vaihe kaksi: tee lause. Kirjoita tai sano jokaisesta uudesta sanasta yksi lause omasta elämästäsi. Tämä on ensimmäinen palautuksesi, ja se tapahtuu päivänä yksi.

Vaihe kolme: testaa itsesi seuraavana päivänä. Peitä määritelmät ja tuota sana lauseestasi tai tuota lause sanasta. Kamppailu on koko pointti.

Vaihe neljä: venytä seuraavat kertaukset. Testaa uudelleen päivänä neljä ja päivänä kahdeksan, joka kerta hieman eri lauseessa, jotta sana ei kiinnity yhteen ainoaan kontekstiin.

Vaihe viisi: käytä sitä oikeassa tuotoksessa. Toiseen viikkoon mennessä sanan pitäisi esiintyä jossain, mitä kirjoitit tai sanoit oikeaan tarkoitukseen, ei opiskelua varten. Silloin se lakkaa olemasta sanastokohde ja alkaa olla sinun.

Tämän rutiinin heikko kohta on vaihe kolme ja neljä, koska ne vaativat sinua muistamaan, mitä kerrata ja milloin. Juuri tämän osan useimmat oppijat pudottavat kahdessa viikossa. Sen automatisointi, niin että heikot sanat palaavat itsestään, on ero viikon ajan pyörivän rutiinin ja sellaisen välillä, jota pyörität vielä puolen vuoden päästä.

Mitä tehdä, kun sana palaa aina uudelleen?

Jokaisella oppijalla on kourallinen sanoja, jotka kieltäytyvät tarttumasta, riippumatta siitä, kuinka monta kertaa ne kerrataan. Nämä ovat yleensä sanoja, joissa ei ole tunnepitoista kiinnikettä, ei ilmeistä kontekstia tai hämmentävää samankaltaisuutta toisen jo tuntemasi sanan kanssa.

Ensimmäinen asia, joka kannattaa hyväksyä, on että tämä on normaalia. Unohtamiskäyrä on jyrkempi joillekin asioille kuin toisille, eikä jatkuvasti lipsahtava sana ole todiste siitä, että muistisi olisi rikki.

Korjaus on muuttaa koodausta, ei toistaa samaa kertausta kovemmin. Jos "eventually" ei tartu käännöksenä, liitä se tiettyyn muistoon: "I eventually found my keys under the sofa." Anna sille tarina, kuva tai tunne. Mitä omaleimaisempi kiinnike, sitä vaikeampi se on menettää.

Voit myös nojata tuottamiseen. Sana, jonka olet sanonut ääneen oikeassa lauseessa, vaikka kömpelössä, muistetaan paljon paremmin kuin sana, jonka olet vain lukenut. Ääntäminen ja muisti jakavat reitin, ja sanan sanominen ääneen värvää enemmän aivojasi kuin sen hiljainen lukeminen.

Jotkut sanat nousevat myös esiin siksi, että kohtaat ne aina vain yhdessä muodossa, yleensä tunnistamistehtävänä. Sana, jonka pystyt poimimaan listalta mutta jota et pysty tuottamaan, ei ole vielä sinun. Heti kun sinun täytyy kirjoittaa se tai sanoa se tyhjästä, muisto joko syntyy tai paljastaa aukon.

Jos sana palaa kaiken tämän jälkeen, syynä on yleensä se, että et ole käyttänyt sitä lauseessa, jolla on sinulle merkitystä. Tee sellainen, vaikka kuinka mitätön, ja sano se ääneen. Se yksittäinen teko tekee enemmän kuin kymmenen passiivista kertausta.

Lopputulos

Jotta muistat uudet englannin sanat pysyvästi, tarvitset kolme asiaa yhdessä: palautusharjoittelua uudelleenlukemisen sijaan, väliaikakertausta pänttäämisen sijaan ja oikeaa käyttöä tunnistamisen sijaan. Mikään näistä ei ole monimutkaista, mutta kaikki vaativat johdonmukaisuutta, ja johdonmukaisuudessa useimmat hyvät aikomukset kuolevat.

Oppijat, jotka todella pitävät sanastonsa hallussa, ovat niitä, jotka poistivat päätöksenteon. He eivät kysy "pitäisikö minun kerrata tänään?", koska kertaus tapahtuu joka tapauksessa. Tarkoitti se sitten paperista aikataulua, muistikorttisovellusta tai ohjaajaa, joka tuo heikot sanat takaisin keskusteluun, periaate on sama: järjestelmä muistaa, jotta sinun ei tarvitse.

Aloita pienesti. Viisi sanaa päivässä, testattuna huomenna, venytettynä viikon yli, käytettynä lauseessa, jolla tarkoitat jotain. Tee niin kuukauden ajan ja laske, kuinka moni sanoistasi selviää. Luku kertoo sinulle enemmän kuin mikään artikkeli.